Samstag, 23. März 2024

Makeasti oravainen

 Eilen haudattiin naapuriemme tytär, jonka päälle ajoi betonimyllyauto, jonka kuski ei muistanut katsoa tarkempaan kääntyessään huoltoasemalle. Sinä päivänä täällä lakkoili julkiset liikennevälineet, vaativat vaatimattosti lisää palkkaa ja viisi tuntia lyhyempää työpäivää ja lakon takia Anjan oli pakko mennä pyörällä töihin. Työkaverit kertoivat eilen miten he odottivat Anjaa aamupalaveriin ja ihmettelivät, kun nuorta naista ei kuulunut.  En ole koskaan ollut niin isoissa hautajaisissa, varmaan sata ihmistä oli paikalla meidän kaikkein kauneimmalla hautausmaalla

Foto: https://commons.wikimedia.org/wiki/Category:St._Maria_Magdalena_und_Lazarus_(Köln)?uselang=de


Oli niin liikuttavaa haudalla , kun oravaäiti juoksi siitä ohi oravavauva suussaan ja vieressä seisoi ihmisäiti surren tytärtään. 

https://www.youtube.com/watch?v=AowNlJWnHW8


Montag, 18. März 2024

Kevättä ilmassa

 Viime tipassa syksyllä älysin ostaa kukkasipuleita ja kamalassa kiireessä laitoin ne sikinsokin etupihalle, jota nyt ohilukijat ihailee.





Uusi linnunpönttö ripustettiin vihdoin paikalleen, tervetuloa tintit ja punarinnat



Naapurin Murphy on löytänyt taas jostain kolon, mistä se pääsee karkuun ja pelkään vähän, että se pelottaa lintujamme. Murphy-parkaa oli kiusattu pahasti, sitä oli ensin ammuttu ilmakiväärillä ja sitten joku oli ottanut sen jalasta kiinni ja pyörittänyt kissaparkaa ilmassa ja Murphy oli kokonaisen yön eläinklinikalla leikattavana, kyllä ihminen osaa olla paha. 


En voinut olla ottamatta valokuvaa eilisillan ravintolan katosta, komeat lamput ja hyvä ruoka.



Perjantaina meillä on edessä vähän vähemmän kivaa, silloin haudataan naapuriemme tytär, en voi vieläkään uskoa, että häntä ei enää ole. Elämä ei ole oikeudenmukaista kuten Grönemeyer laulaa.

Kuolinilmoituksessa oli äidin piirtämiä kukkia.



Freitag, 15. März 2024

Luontoa ja luokkakaveria

 On tämä kevät vaan niin hieno vuodenaika. Naapuristossa kukkii magnoliat


ja meillä vähän sitä sun tätä



Tänään sauvakävelyllä en voinut olla kaivamatta kännykkää repusta kun kekkasin tuon sorsaparin


ja lampaitahan on ihan pakko aina ihailla


Tosi kivaa oli tällä viikolla, kun sain vieraaksi luokkakaverin, jonka olen tuntenut kuusivuotiaasti asti kun menin kouluun. Meillä oli välillä vuosikymmenien kontaktitauko kun lähdimme eri suuntiin opiskelemaan ja minä jäin lopulta Saksaan eikä silloin ollut kännyköitä ja sähköposteja ja sukunimi muuttui naimisiinmenon johdosta ja nyt syyskuussa tapasimme ekaluokan luokkakokouksessa. Olipa kiva nähdä pitempään, jutteluaiheita olisi riittänyt vieläkin vaikka kuinka, muistelimme miten olimme kesämökillä ja teimme bussimatkan keski-Eurooppaan ja kävimme Paul Ankan konsertissa.

Ensi viikolla ei sitten olekaan niin hauskaa, sillä tänään oli postilaatikossa kutsu ystäviemme tyttären hautajaisiin. Yli kaksi viikkoa kesti kunnes he saivat luvan hautaamiseen, ilmeisesti poliisi tutki kumpi puoli oli syyllinen liikenneonnettomuuteen, raskasta aikaa vanhemmille. 


Mittwoch, 6. März 2024

Kevätkävelyllä

 Eilisen karmean sadepäivän jälkeen oli tänään kiva lähteä pitemmälle lenkille kauniiseen luontoon Swist-joen huudeille.













Dienstag, 5. März 2024

Kaunis ja surullinen jatkuu

 Suomalaisen ystäväni kuolinilmoituksessa oli tämä Heli Laaksosen kiva runo

Yhtenä aamuna Luoja soitti: 
Hän on täällä! 
Saapui juuri perille.  
Pukee parhaimpiinsa  
ja lähettää teille kaikille terveisiä: 
Surkaa vähän,  
mutta älkää kauan.  
Nostakaa maljat  
tälle hyvälle elämälle, 
hyvin eletylle. 
Eläkää itsekin aina  
kuin ensimmäistä päivää.   

Tästä muistui mieleen, että ystäväni oli kauan sitten lähettänyt minulle tämän, pitääpä uudelleen katsoa mitä kaikkea se sisältää, Heli Laaksoseen ei voi kyllästyä.


Sain tekstiviestin naapurista, luulin, että kutsuvat syömään, mutta oli viesti, että tytär on kuollut autokolarissa. Miten tässä osaisi lohduttaa vanhempia, jotka eivät tällä hetkellä jaksa edes puhua ja kertoa tarkempaa? Olen usein lukenut amerikkalaisista tavoista (kerrankin heillä jotain tosi hienoa) , siellä on käytössä on n.s. ”meal train” eli viedään ruokaa perheeseen, jossa on joku sairas tai kuollut eikä itse jaksa laittaa ruokaa. Mietin tosissani tekisinkö lasagnen ja veisin sen naapuriin, sillä tuskin siellä äitiä huvittaa kokkailla kaikkien muiden järjestelyiden ohella. Aluksi nappasin supermarketista kukkakimpun ja vein sen naapurien oven eteen.





Mittwoch, 28. Februar 2024

Kaunista ja surullista

Oiva Pennasen runossa sanotaan että

Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.

Viime viikon sauvakävelyllä ihailin jo (oliskohan) oratuomea




ja meidän kaupunginosan yhdellä pienellä viheralueella krookuksia



ja meidän talon edestäkin löytyy jo vähän väriä. Olisi pitänyt ennen kuvan ottamista siivota nuo risut pois, on ollut kovin tuulista ja kotikoivu heittelee risuja maahan


Lauantaina minulla oli virtuaalinen muistotilaisuus edellisen postauksen vanhimman tytön kuoleman johdosta. Valitettavasti en päässyt Suomeen hautajaisiin, mutta sain ohjelman ja kuuntelin hautajaisten aikaan Spotifysta kaikki siellä esitetyt musiikkikappaleet. Siellä oli parin virren lisäksi mm. Beethovenia ja Järnefeltiä, kaikki kaunista, mutta eniten liikutuin tästä.

Freitag, 16. Februar 2024

Friday Favourite Photo


 Leikittiin romania (vai oliko sintiä), minä oikealla😀